Tieteenraivaajat

Lahjoita helposti verkossa:

Sitkeä tuberkuloosi vastustaa hoitoa

Uusi tutkimus tähtää hoitoajan puolittamiseen. Tutkimusta on tuettu myös lääketieteelle kohdistetuista lahjoitusvaroista.

Tampereen yliopistossa tehdään tutkimusta, jonka avulla pyritään tehostamaan tuberkuloosin lääkehoitoa. Normaalisti tuberkuloosi hoidetaan kuuden kuukauden antibioottikuurilla, johon kuuluu neljää eri antibioottia. Lääkkeille vastustuskykyisissä tapauksissa hoito voi viedä kaksi vuotta usean lääkkeen yhdistelmällä.

Tuberkuloosi on haastava tutkimuskohde, eikä sen mekanismeja vielä täysin ymmärretä. Laboratorio-oloissa monet Mycobacterium tuberculosis -kannat ovat herkkiä antibiooteille, mutta ihmiskehon sisällä nämä tuberkuloosibakteerit vastustavat hoitoa sitkeästi.

– Syitä sille, miksi tauti on ihmisessä niin vaikea hoitaa, ei tunneta. Tuberkuloosin infektiobiologiaa ei ymmärretä vielä riittävän hyvin, Tampereen yliopiston dosentti Mataleena Parikka sanoo.

Parikan ja professori Seppo Parkkilan tutkimusryhmät ovat saaneet yhteishankkeeseensa 1 055 000 euron rahoituksen Jane ja Aatos Erkon Säätiöltä. Parikka on lisäksi saanut Suomen Akatemialta kliinisen tutkijan apurahan, joka on 238 000 euroa. Molemmat rahoitukset ovat nelivuotisia.

Tuberkuloosissa kudoksiin muodostuu granuloomia eli immuunisolujen muodostamia rakenteita, jotka rajaavat bakteerit sisälleen. Granuloomien sisällä on vapaita bakteereja, joiden on Parikan ja Parkkilan tutkimuksessa havaittu muodostavan biofilmejä.  Biofilmit ovat järjestäytyneitä bakteeriyhteisöjä, joita ympäröi niiden tuottama suojaava soluväliaine. Niiden tiedetään aiheuttavan erilaisia sitkeitä kroonisia infektioita. Biofilmeissä elävät bakteerit ovat tunnetusti hyvin vastustuskykyisiä lääkkeille.

– Projektissamme tutkimme mykobakteerien infektion aikana muodostamien biofilmien koostumusta. Etsimme keinoja, joilla biofilmiä voitaisiin heikentää, jotta perinteiset lääkkeet pääsisivät paremmin käsiksi bakteereihin. Oletuksemme on, että mykobakteereille infektion aikana kehittyvän luontaisen lääketoleranssin taustalla on juuri biofilmien muodostuminen granuloomien sisällä, Parikka sanoo.

Tutkimusryhmät pyrkivät löytämään ratkaisun eri suunnilta. Seppo Parkkilan ryhmä kehittää mykobakteerien hiilihappoanhydraasientsyymejä estäviä lääkkeitä, jotka heikentävät biofilmiä. Mataleena Parikan ryhmä tutkii puolestaan terapeuttisia entsyymejä, joilla voidaan hajottaa biofilmin soluväliainetta.

Näitä täysin uudentyyppisiä hoitoja kehitetään käytettäviksi perinteisten tuberkuloosilääkkeiden rinnalla, ja niiden avulla hoitoa voitaisiin tehostaa.

– Tavoitteenamme on, että tuberkuloosin hoitoaika voitaisiin puolittaa, Parikka sanoo.

Tutkimuksessa hyödynnetään seeprakaloja, joiden immuunipuolustus on hyvin samanlainen kuin nisäkkäillä. Parikan tutkimusryhmä on ollut kehittämässä seeprakalan tuberkuloosimallia, joka soveltuu hyvin mykobakteerien infektiobiologian tutkimiseen ja laajamittaiseen lääkekehitykseen. Parikka toimii Tampereen yliopiston seeprakalalaboratorion johtajana.

Onnistuessaan tutkimus antaa nykyisille ja myös uusille antibiooteille lisäaikaa.

Suomessa tuberkuloositapauksia on reilut kaksisataa vuodessa. Huolenaiheena on lääkkeille vastustuskykyisten tuberkuloosikantojen yleisyys lähialueilla Venäjällä ja Baltiassa.

Maailmanlaajuisesti tuberkuloosi on erityisesti köyhimpien maiden ongelma.

– Hoidot ovat kalliita ja jäävät usein kesken. Tämä edesauttaa lääkkeille vastustuskykyisten kantojen kehittymistä, Parikka kertoo.

– Lääkkeille vastustuskykyisen tuberkuloosin hoito on huomattavasti kalliimpaa, käytettävistä lääkkeistä tulee haittavaikutuksia ja hoito epäonnistuu useammin kuin tavallisen tuberkuloosin hoito.

Mataleena Parikka toteaa, että tutkimusryhmät ovat kovien haasteiden edessä. Mahdollisuudet ovat kuitenkin suuret.

– Mitään tämänkaltaista ei ole aiemmin tehty. Onnistuessaan tutkimus antaa nykyisille ja myös uusille antibiooteille lisäaikaa, ennen kuin bakteerit kehittävät niille vastustuskykyä.

 

Juttu julkaistu Aikalaisessa. Teksti ja kuva: Jaakko Kinnunen