Tieteenraivaajat

Lahjoita helposti verkossa:

Teorian ja käytännön yhdistäminen lääkärikoulutuksen vahvuus

Tampereella alettiin ensimmäisenä Suomessa kouluttaa lääkäreitä ongelmalähtöisen oppimismenetelmän avulla. Opetusohjelma taas on integroitu niin, että kliinistä ainesta on mukana heti kuusivuotisten opintojen alussa.

– Opiskelijan näkökulmasta integroinnin etuna on, että heidän motivaationsa ja mielenkiintonsa säilyy, koska he näkevät päämäärän koko ajan edessään, sanoo lääkärikoulutuksen koulutusjohtaja, professori Kati Hakkarainen.

Hän oli alusta lähtien, vuodesta 1991, mukana suunnittelemassa uutta opetusmenetelmää, joka otettiin koko opetusohjelmassa käyttöön 1994.

Ongelmalähtöinen oppiminen, problem-based learning eli PBL, perustuu nimensä mukaisesti siihen, että opiskelijat ratkovat pienryhmissä erilaisia kysymyksiä siten, että teoria ja käytäntö yhdistyvät.

– PBL on yksi aktivoivista ryhmäoppimisen menetelmistä, mutta PBL:Sssä ei ole kyse vain siitä, että istutaan tutoristunnoissa, vaan se on opetusohjelmafilosofia – siihen kuuluvat varhaiset potilaskontaktit, kliiniset taidot, vuorovaikutustaidot, moniammatillisuus – jonka varaan sitten rakennetaan holistista näkemystä siitä, mitä kaikkea lääkärin ammattiin kuuluu, Hakkarainen selittää.

Tiedon ja taidon yläpuolella on ammatillisuus

Lääkärin on osattava erittäin monia asioita. Ammatin vaatimuksia kuvataan yleensä sanoilla tiedot – taidot – asenteet. Osaamisen ydinaines on ensimmäisenä Suomessa määritelty juuri Tampereen yliopiston lääkärikoulutuksessa.

– Tieto ja taidot yhdessä ja asenteet eli professionaalisuus muodostavat kokonaisuuden, jolla lääkäri toimii, Hakkarainen toteaa.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto on laaja. Se koostuu useista oppialoista ja erilaisella taustalla syntyvästä tiedosta.

– On biolääketieteellinen, pitkälti luonnontieteellisiin tutkimusmenetelmiin nojaava alue, sitten on kliiniset tieteet, joka on se ala, jonka yleensä suuri yleisö mieltää lääketieteeksi – esimerkiksi sisätaudit, kirurgia, yleislääketiede – ja sitten vielä kansanterveydelliset aspektit – tautien yleisyys, epidemiologia, terveydenhuoltojärjestelmä, palvelujärjestelmät ja näin poispäin, Hakkarainen luettelee.

– Lääketieteessä osaamista arvioitaessa tieto on kaiken perusta, mutta pelkkä tietäminen ei riitä pitkällekään, vaan pitää osata kommunikoida potilaan kanssa ja ympäristönsä kanssa ja havainnoida, ja saada siten käsitys siitä, mistä milloinkin on kyse. Sitten täytyy potilaan kanssa yhteisymmärryksessä päästä päätökseen siitä, mitä tehdään.

– Tiedon soveltaminen on paljon korkeampaa osaamista kuin pelkästään tietäminen.

– Ja kaiken tämän yläpuolella on vielä se, miten lääkäri ammatissaan toimii potilaan parhaaksi eli professionaalisuus.

Koulutus ei ole koskaan valmis

Kati Hakkarainen tuli Tampereen yliopistoon lääkärinä ja tutkijana vuoden 1977 lopulla. Opetuksesta hän kiinnostui jouduttuaan yllättäen hoitamaan virologian apulaisprofessorin sijaisuutta ja luennoimaan virologian kurssin lääketieteen opiskelijoille.  Vuodesta 2005 hän on toiminut lääkärikoulutuksen koulutusjohtajana.

Korkeakoulujen arviointineuvosto on kolme kertaa valinnut Tampereen lääkärikoulutuksen yhdeksi Suomen korkealaatuisen koulutuksen yksiköistä.

– Koulutushan ei ole koskaan valmis. Lääketiede muuttuu ja palvelujärjestelmämme on nyt sellaisessa murroksessa, ettei kukaan vielä tiedä, millainen siitä tulee.

Opetukseen on tulossa eritasoisia uusia alueita, kuten etähoito ja jossain laajuudessa yksilöllinen hoito, joka perustuu geenitietoon. Tulevat lääkärit joutuvat myös pohtimaan uhkia, jotka liittyvät antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien yleistymiseen.

Valmistuvien asenne ilahduttaa kouluttajaa

Kati Hakkarainen siirtyi eläkkeelle vuodenvaihteessa. Mistä hän on lähes 40 yliopistovuoden jälkeen tyytyväinen?

– Yksi asia on tietysti se, että meidän opiskelijamme valmistuessaan ovat aktiivisia ja luottavat itseensä ja monella eri tavalla näkee, että he ovat motivoituneita toiminaan lääkäreinä ja lähtevät innoissaan työelämään.

– Toinen hieno asia on, että keskipolven opettajistamme suuri osa on täällä Tampereella PBL-koulutuksen saaneita, ja he ovat erinomaisen hyvin sisäistäneet, mistä tässä on kyse.

– Henkilökohtaisella tasolla olen tietysti tyytyväinen siitä, että lähden eläkkeelle niin, että olen vieläkin erittäin innostunut kaikesta, mitä tapahtuu lääketieteen opettamisen piirissä täällä ja nimenomaan maailmanlaajuisesti, Hakkarainen kertoo.

Julkaistu yliopistouutisissa 13.1. Lue koko juttu >