Tieteenraivaajat

Lahjoita helposti verkossa:

Terveysbisnestä Stanfordin opeilla

Tampereen ja Helsingin yliopistojen kehitysohjelma lupaa tuotteita ja yrityksiä jo kahden kolmen vuoden päästä

 

Suomalaista terveys- ja bioteknologian tutkimusta aletaan kaupallistaa amerikkalaisen Stanfordin huippuyliopiston opeilla.

Työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti Helsingin ja Tampereen yliopistojen kanssa kehitysohjelman, jonka on kahden vuoden päästä tarkoitus laajentua koko maan kattavaksi.

SPARK Finland -kehitysohjelman vetäjä Pasi Sorvisto lupaa, että nyt käsillä olevista aihioista saadaan jalostettua konkreettisia tuotteita ja mahdollisesti myös rahoituskelpoisia yrityksiä kahden kolmen vuoden sisällä. Aihiot voivat perustua Helsingin ja Tampereen seudun korkeakoulujen ja kliinisten palveluorganisaatioiden tutkimustyöhön.

Yhtään hakukierrosta ei ole vielä järjestetty, mutta kevään ja alkukesän aikana kerätään sopiva ryhmä jalostettavia aihioita käsin poimimalla ja kutsukierroksen avulla.

– Rakennamme suomalaisen mallin, joka lähtee meidän omista osaamisista ja vahvuustekijöistä. Emme kopioi Stanfordin mallia vaan me käytämme sieltä prosessiajattelua, yhteisöllisen tekemisen kulttuuria ja muita elementtejä, jotka laajentuvat kansalliseksi malliksi, Sorvisto sanoo.

Sorvisto toi kehitysohjelman Suomeen Stanfordin yliopistosta, jossa hän ollut muun muassa vierailevana tutkijana. Hän tekee työnsä ohessa kasvuyritysten rakentamiseen ja rahoitukseen liittyvää väitöskirjaa Tampereelle.

Tampereelta ja Helsingistä
valtaosa Suomen yritysaihioista

Tampere ja Helsinki valikoituivat kehityshankkeen partnereiksi, koska ne edustavat Pasi Sorviston arvion mukaan 60–65 prosenttia kaikista terveysalan yritysaihioista Suomessa.

– Varmaan muitakin halukkaita olisi ollut, mutta monesti on niin, että tehdään ensin jotakin, joka toimii, ja laajennetaan sitä sen jälkeen. Jos isommalla porukalla yrittää jotakin järkevää saada aikaan, niin se on työläämpää.

Suomessa käytetään paljon rahaa tutkimus- ja kehitystoimintaan, mutta tulokset ovat Sorviston mielestä jääneet heikoiksi.

– Heikko kohta on johtamisprosessi. Ei se ole halusta kiinni vaan meiltä puuttuu se jalostamisprosessi. Meillä ei ole työkaluja eikä malleja.

Sorviston mukaan yhteisöllinen kehittämisen kulttuuri on suomalaisille vieras. Teknillinen keksintö tai löydös ei yksinään riitä vaan pitää tietää, millaisen kliinisen tarpeen se ratkaisee. Toinen kriteeri on uutuusarvo, joka voi syntyä vaikka siitä, että tunnetulle lääkeaineelle löytyy uusi käyttötarve.

Isot lääkeyhtiöt eivät lähde kehittämään kallista lääkettä, jos sen markkina on pieni. Sadan miljoonan euron markkina voi olla liian pieni isolle lääkeyhtiölle, mutta yrittäjävetoiselle aihiolle se on huikea mahdollisuus.

– Jos näitä aihioita ei jalosteta eteenpäin, niin iso määrä harvinaisia sairauksia koskevia lääkkeitä jää syntymättä, Sorvisto huomauttaa.

Keksintöjä syntyy,
kulttuuri puuttuu

– Erilaisia aihioita ja innovaatiota meillä varmasti on. Ongelma on siinä, että tutkijat ovat niiden kanssa yksin. Meillä on hyvin kapeat hartiat siinä vaiheessa, sanoo Tampereen yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori, anatomian professori Seppo Parkkila.

Nyt käynnistynyt kehityshanke tuo Parkkilan mukaan uudenlaisen toimintakulttuurin. Tutkija voi verkoston avulla saattaa ideansa eteenpäin ja maailmalle vietäväksi. Terveysteknologian ja biotieteen yritysten on tähdättävä globaaleille markkinoille, sillä Suomesta ei riittävän suuria pääomia löydy.

– Kulttuurin muutos on iso asia, että tehdään yhdessä ja asiantuntijat kertovat, mitä kannattaa tehdä idean jalostamiseksi. Ehkä se ei enää ole niin yksinäistä kuin tähän saakka.

Parkkila ei halua nostaa esiin esimerkkejä tamperelaisista yritysaihioista, mutta sen hän sanoo, että BioMediTech-instituutissa sekä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa on useita mielenkiintoisia asioita käynnissä.

– Se ei ole ongelma, etteikö meillä olisi keksintöjä, mutta meillä on ollut vääränlainen tai ehkä puutteellinen kulttuuri. Yhdessä tekemisen meininki on puuttunut.

Uutta terveysteknologiaa ja
lääkkeitä entistä nopeammin

Uuden lääkkeen kehitystyö vie 15–20 vuotta. Nyt käynnistynyt kehityshanke lupaa, että terveysteknologia- ja lääkekehityksen alkupäätä voidaan tiivistää niin, että tyypillisesti useamman vuoden työjakso saadaan mahtumaan jopa kahteen vuoteen.

– Ei tutkijalla ole tuotekehittäjän koulutusta, osaamista tai työkaluja eikä häneltä voi odottaakaan niitä. Miten voi ohjata esimerkiksi lentokonetta, jos ei ole koskaan opetellut ja harjoitellut? Tutkijat on koulutettu tutkijoiksi, Pasi Sorvisto sanoo.

Kehityshanke auttaa tutkijoita rakentamaan osaamista ja ymmärrystä tuotteen jalostusprosessista. Sorvisto huomauttaa, että kaikki korkeakoulututkinnon suorittaneet eivät ala tutkijoiksi. Maisterit ja tohtorit voivat sijoittua myös teollisuuden palvelukseen.

– Pointti on, miten siinä arjessa sitä ideaa jalostetaan eteenpäin. Siksi siellä alkupäässä, missä tutkimustyö hakee suuntaa ja muotoa, niin siellä on se kaikkein suurin hyöty saatavissa.

Pitääkö tutkijan alkaa miettiä lopputuotetta, vaikka hän tekisi perustutkimusta?

– No varsinkin jos se aihe on sellainen, että siihen on joku selkeä kliininen tarve, mikä tutkijaa kiinnostaa. On äärettömän hieno juttu, että varhaisessa vaiheessa saa jyvän siitä ajatuksesta, että mitä tästä voisi syntyä. Onhan se aivan älytön etu, koska se myös ohjaa sitä tekemistä, Sorvisto sanoo.

Lue koko juttu>