Tieteenraivaajat

Lahjoita helposti verkossa:

Toimittajien kouluttaja palkittiin

Vuoden opettaja Kari Koljonen haluaa jakaa saamansa tunnustuksen harjoitustoimituksen koko opettajatiimille

– Ei tämä mitään yksilöurheilua ole. Tämä tunnustus tulee myös yliopiston toimittajakoulutuksen opettajatiimille ja työlle harjoitustoimituksessa, sanoo journalistiikan yliopistonlehtori Kari Koljonen.

Tunnustus tarkoittaa Tampereen yliopiston hyvän opettajan palkintoa, jonka Koljonen sai ansioistaan journalistiikan yliopistolehtorina ja toimittajien kouluttajana. Palkinto ojennettiin Koljoselle valmistuneiden juhlassa kesäkuun alussa.

Vuoden opettaja ei
päässyt koulutukseen

Ainejärjestö Vostokin keräämän opiskelijapalautteen mukaan Kari Koljonen on järjestelmällinen ja vaativa mutta joustava ja rakentavaa palautetta antava opettaja.

Samoihin aikoihin hyvän opettajan palkinnon kanssa Koljonen sai kirjeen, jonka mukaan hän ei päässyt ammatilliseen opettajankoulutukseen Tampereen ammattikorkeakouluun. Vuoden opettaja jäi pisteen päähän valinnasta, kun hänen yliopistopedagogiikan suorituksensa oli ehtinyt vanhentua. Soveltuvuutta koulutukseen ei testattu, vain pisteet ratkaisivat.

– Ei se maailmaa kaada, mutta onhan tämä koominen juttu. Voi ajatella, että olla hyvä opettaja on jostakin muusta kiinni kuin siitä, että on joku kasvatustieteen malli, jota pedantisti soveltaa, Koljonen sanoo.

Opiskelijaksi vaikeampi
päästä kuin opettajaksi

Kari Koljonen opiskeli tiedotusoppia 1990-luvulla ja opetti ensimmäistä kertaa oppiaineensa käytännön kurssia vuonna 2003, kun amanuenssi Aarno Kakko nykäisi häntä hihasta käytävällä ja kysyi asiasta.

– Paljon helpompi oli päästä opettamaan kuin aikoinaan opiskelijaksi. Ei minulla silloin alussa ollut tajua ihmisten motivoinnista ja tällaisesta, Koljonen sanoo.

Hän väittää olleensa aluksi vähän yksioikoinen opettaja.

– Yksi opiskelija sanoi minulle jälkeenpäin, että jos ensimmäinen palautteeni olisi osunut hänen kohdalleen, olisi hän alkanut itkeä. Tulin suoraan toimitusmaailmasta, ja siellä asiat sanottiin aika suoraan.

Koljonen uskaltaa yhä sanoa asiat suoraan. Hän laittaa opiskelijan tekemään jutun uusiksi, jos uutisen kärki on hukassa.

– Olen nyt vähän oppinut kannustavuutta niin, että vaikka palaute on suoraa, niin siinä myös toivottavasti huokuu lämpö ja ilo. Kyllä minä oikeasti välitän siitä, että opiskelija saisi tehtyä hyvän jutun.

Opiskelunsa alussa Koljonen kohtasi väsyneen ja kyynisen senioriopettajan, jonka kaltaiseksi hän ei koskaan halunnut tulla. Lehtorin määräaikaisuuksia hoitaessaan Koljonen huomasi istuvansa tuon kyynisen opettajan entisessä työhuoneessa. Hän alkoi jo epäillä tulleensa itsekin väsyneeksi ja kyyniseksi.

Opiskelijapalaute kertoo aivan toista. Koljosta pidetään joustavana ja keskustelevana opettajana, joka ottaa opiskelijoiden toiveet huomioon.

Vielä joskus
toimitustyöhön

Ensimmäisen opettajankokemuksensa jälkeen Kari Koljonen palasi tutkijaksi ja väitteli tiedotusopista vuonna 2013. Riittämättömyyttä hän sanoo tuntevansa siitä, että kokemus toimitustyön arjesta on jäänyt viime vuosina vähiin.

Viimeksi Koljonen oli kesätoimittajana vuonna 2006 Taloussanomissa samassa toimituksessa muutaman oman opiskelijansa kanssa. Yksi edellisen talven oppilaista tokaisikin, että ”näytä nyt ope, miten se juttu tehdään”.

Koljonen on viimeksi tutkinut irtisanottujen toimittajien työuria, vieraillut usein toimituksissa, keskustellut ja haastatellut toimittajia, mutta se ei ole sammuttanut intoa arjen toimitustyötä kohtaan.

– Pitäisi oikeasti päästä tekemään sitä työtä. Toivottavasti vielä joskus avautuu sellainen mahdollisuus, Koljonen sanoo.

Voiko hyvä opettaja tehdä kenestä tahansa hyvän toimittajan?

– Kyllä se on pitkälti tahtolaji. Jos opiskelija tahtoo, niin kyllä sitten voi, mutta jos ei tahdo, niin ei voi.

Opiskelijapalautteen mukaan Koljonen ei anna opiskelijoille valmiita vastauksia vaan laittaa heidät ajattelemaan itse. Hän sanookin, että opiskelijan pitää itse haluta toimittajaksi eikä ulkopuolelta voi sitä taitoa sisään kaataa.

– Ajattelen samalla lailla omien lastenikin kanssa, ettei heitä saa pilata liiallisella kasvattamisella ja liialla oman roolin korostamisella. Pitää pystyä ottamaan yksi askel taaksepäin. Aina en malta sitä. Mulla on vahvoja mielipiteitä. Mutta jos malttaisin vähän, niin se oppiminen tulisi sieltä itsestään.

Lue koko juttu >>