Tieteenraivaajat

Lahjoita helposti verkossa:

Turvapaikkaprosessi liian raskas

Turvapaikkaprosessi on liian jäykkä vastaamaan muuttoliikkeen vaihteluihin. Tutkija Eeva Puumala sanoo, että yli 30 000 turvapaikanhakijan määrä Suomessa vuonna 2015 osoitti järjestelmän ongelmallisuuden.

– Hallinnan mekanismit eivät toimi eivätkä pysty vastaamaan muutokseen, koska muuttoliike hakee nopeasti uusia suuntia. Ihmiset vaihtavat reittiä ja mukautuvat. Geneven sopimus pakolaisuudesta ei ehkä toimi sellaisenaan tapauksiin, joissa liikkuvuuden syyt ovat moninaiset, Puumala sanoo.

Eeva Puumala sai kuulla tekevänsä turhaa työtä ja tutkivansa marginaalista ilmiötä, kun hän vuonna 2006 alkoi kerätä aineistoa B-luvan ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista. Silloin määrät olivat 3000 hakijan tasolla.

Kukaan ei enää pidä Eeva Puumalan tutkimustyötä turhana. Hän väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi vuonna 2012 ja työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Taprissa. Arvostettu brittikustantamo Routledge julkaisi joulukuussa Puumalan väitöskirjan pohjalta muokkaaman tutkimuksen turvapaikanhakijoista.

Turvapaikkamenettelyn
osapuolet tyytymättömiä

Turvapaikanhakijat ja maahanmuuttoviraston työntekijät olivat molemmat tyytymättömiä turvapaikkaprosessiin jo vuonna 2011, kun Eeva Puumala keräsi aiheesta laajan kyselyaineiston. Syyt tyytymättömyyteen olivat erilaisia, mutta molemmat kokivat, ettei prosessi palvellut tarkoitustaan.

– Viranomaiset kokevat, että puhutteluista on vaikea saada sentyyppisiä kertomuksia ulos, mitä tarvittaisiin. Turvapaikanhakijat taas esittävät, että heitä ei ole kuultu tai heidän tarinansa ei tullut kuulluksi siten kuin he olisivat toivoneet.

Tutkimuksensa uusimmassa vaiheessa Puumala pääsi videoimaan turvapaikkapuhutteluja. Hän aikoo verrata toisiinsa videoituja puhutteluja, niistä tehtyjä haastatteluraportteja ja prosessin päätteeksi syntyviä turvapaikkapäätöksiä.

Puumala pyrkii ymmärtämään dynamiikkaa, mikä liittyy turvapaikanhakijan saapumiseen ja siihen prosessiin, mikä käydään viranomaisten ja laillisen hallinnan koneiston kanssa. Hän haluaa tietää, miten prosessi heijastuu turvapaikanhakijoihin ja millaisia seurauksia sillä on heidän kotoutumiselleen ja kyvylleen kokea, että heillä on joku paikka Suomessa.

Ongelma turvapaikkapuhutteluissa on siinä, että hakijalla ei yleensä ole esittää mitään kirjallista dokumenttia vaiheistaan, kuten pidätyksistä, vangitsemisista tai pahoinpitelyistä. Vuorovaikutus perustuu suulliseen kommunikaatioon, joka toteutuu tulkin välityksellä.

Puumala pitää hämmästyttävänä sitä, että turvapaikkaprosessin usein ajatellaan olevan automaatio, vaikka se pohjautuu vuorovaikutustilanteelle, joka sellaisena on aina altis väärinkäsityksille.

Lue koko juttu >